Opiskelustressiä

Tämä opiskelijaelämä on minulla yhtä vuoristorataa. Välillä sitä on ihan innoissaan jostain ja sitten taas voisi heittää kaikki kirjat ja tehtävät johonkin mahdollisimman kauas. Nyt eletään taas tuota aikaa, että mikään ei innosta ja kaikki tuntuu ihan hirveän hankalalta. Syy on kyllä ihan täysin minussa itsessäni. Tiedostan, että mieltä painavat tekemättömät työt, mutta kun koitan aloittaa niitä minut valtaa suuri ahdistus ja tekee vain mieli olla tekemättä mitään. Paras paikka tuolloin on sängyssä peiton alla. Minulla on jäänyt muutamia tehtäviä rästiin ja olenkin niitä nyt kivasti saanut pois alta, mutta vielä olisi pari esseetä kirjoitettavana. Ja vaikka blogia aina silloin tällöin kirjottelen, en todellakaan ole hyvä kirjoittamaan mitään virallista.

Tällä hetkellä suurimpana huolena on minulla 140 opintopisteen saavuttaminen, jotta voin reilun kuukauden päästä työskennellä sairaanhoitajan sijaisena. Vielä tuohon rajaan olisi 15 pistettä matkaa. Toivottavasti pääsen tuohon tavoitteeseen, koska hieman isompi palkka todellakin kelpaisi. Ja olisihan nuo rästissä olevat tehtävät tehtävä kuitenkin, joten aion ne nyt tässä saada puristetuksi irti itsestä! Tehtävänä on samaan aikaan myös muutamat verkkokurssit, joiden ajattelin hoituvan helposti, mutta tehtävää onkin yllättävän paljon. Juuri nyt onkin työn alla tehtävä sosiaalisesta kompetenssista, joka liittyy lasten ja nuorten syrjäytymistä käsittelevään kurssiin. Meinaa olla pinna tiukalla ja itku herkässä, mutta on vain yritettävä ja tsempattava, vaikka tuntuu, että rattaat päässä lyö tyhjää eikä ajatus kulje.

Nyt olen viettänyt lepoviikkoa treeneistä ja voi olla, että sekin meinaa vetää pinnaa tiukalle. Mutta eiköhän tästä selvitä, koska asioilla on tapana järjestyä! Kohta ulos syömään niin jospa mielikin vähän piristyis!

Vähemmän stressaavaa loppuviikkoa kaikille! :)